Blogi

KOMMENTTIPUHEENVUORO: 18.9.2014 TSL:n järjestämä sote-tilaisuus Uudessakaupungissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on vyörynyt hyökyaallon tavoin koko Suomeen. Ylijohtaja Kirsi Varhilan esityksessä tuli kaikki olennainen kerrotuksi – tiedämme nyt, mitä uudistuksella tavoitellaan, mikä on sen keskeinen sisältö ja millä aikataululla etenemme. Näin kuntatasolta ja asiakkaan tasolta katsottuna Sote-uudistukseen liittyy kuitenkin vielä paljon ratkaisemattomia kysymyksiä. Käyn näitä keskeisiä kysymyksiä lyhyesti hallinnon ja päätöksenteon näkökulmasta sekä asiakkaan näkökulmasta.

Hallinto ja päätöksenteko

Uudistuksen yhtenä tavoitteena on toteuttaa kustannustehokas ja vaikuttava palvelurakenne. Suomeksi sanottuna tämä tavoite tarkoittaa sitä, että käytännön toiminta ei ylitä sitä kustannustasoa, joka meillä on varaa maksaa.

mummo-200x200Uudistuksen taustalla on tietysti koko maata vaivaava erikoissairaanhoidon kustannusten hallitsematon kasvu, joka on noussut yli kuntien kipukynnyksen. Toinen taustatekijä on väestön ikääntyminen. Suomessa on tällä hetkellä 28 000 sairaalapaikkaa, kun WHO:n ja EU:n mukaan tarpeemme olisi 16 500 paikkaa. Suomen terveyskeskuksissa on 14 500 vuodeosastopaikkaa, joista yli puolet (8500) käytetään yli kuukauden mittaiseen pitkäaikaissairaanhoitoon – suomeksi sanottuna kyse on vanhusten pitkäaikaishoidosta vuodeosastoilla. Pääosa vanhuksista (58 %) on professori Erkki Vauramon mukaan sairaalassa muistisairauden vuoksi – ja he viettävät keskimäärin sairaalassa kaksi vuotta. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä on yksi ongelman ydin, vaikka hallintouudistuksesta puhutaankin.

Uudistaminen tarvitsee onnistuakseen luottamusta. Meitä täällä Varsinais-Suomessa hiertää jo valmiiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin taloudelliset ongelmat; vuonna 2013 alijäämä oli 3,8 miljoonaa ja sen päälle sairaanhoitopiirillä on vastattavanaan lisäksi valtava yli 400 miljoonan velkataakka. Samanaikaisesti oma Vakka-Suomen aluesairaalamme tuotti ylijäämää 751 000 euroa. Palkaksi tästä ylijäämästä joudumme taistelemaan, jotta saisimme pitää oman aluesairaalamme. Tämänkaltaiset ratkaisut syövät luottamuspohjaa kaikilta uudistuksilta.

Mediassa ja Uudenkaupungin kaupunginhallituksessakin olemme pohtineet uudistuksen mukanaan tuomaa demokratiavajetta. Eli, kuka tulevaisuudessa päättää vakkasuomalaisten hoidosta, kuuluuko meidän ääni, kun sairaan ja terveyden hoitoon varatut rahat ja valta siirtyvät jättikuntayhtymälle. Vaasa on aika kaukana Uudestakaupungista katsottuna.

Asiakas

Uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa.

Valinnanvapaus lisääntyy uudistuksen myötä, se on jo lisääntynyt uuden lainsäädännön myötä. Periaatteessa tämä on
erinomainen asia, mutta jos asiakas ei saa palvelua riittävän nopeasti, ei valinnanvapaudella ole todellista merkitystä. Jos Laitilassa asuva siskoni perhe tarvitsisi ambulanssia yöaikaan, joutuvat he odottamaan apua tulevaisuudessa melko kauan, todennäköisesti huomattavasti kauemmin kuin minä Uudessakaupungissa – tämä ei ole tasa-arvoa. Asiakkaan näkökulmasta on ihan sama, mistä se ambulanssi tulee, kunhan se tulee nopeasti. Valinnanvapaudella ei ole kaikissa tilanteissa merkitystä, hoidon nopeus ja laatu ratkaisevat – joskus jopa ihmishengen.

Suomeksi sanottuna meitä jokaista vakkasuomalaista huolettaa se, saanko minä hoitoa, kun sitä tarvitsen? Miten nopeasti hoitoa saan? Ja kuinka laadukasta saamani hoito on? Missä minä sitä hoitoa saan? Asiakasta ei kiinnosta, kuka on palvelun järjestäjä ja kuka sen tuottaa, kuka on tilaaja ja liittyykö päivystysasetus sote-uudistuskeen.

Kun äidilläni saattuu olemaan TYKSissä käynti – se tarkoittaa, että minä otan palkattoman vapaapäivän töistä. Kaikilla ikäihmisillä ei ole lähiomaista, joka voisi tehdä tällaisen ratkaisun. Olen käynyt TYKSissä kymmeniä kertoja – joskus kuuron siskoni tulkkina, usein äitini saattajana. Palvelu on ollut hyvää, mutta lähes joka kerta tulee miettineeksi, eikö käynnin olisi voinut tehdä Uudessakaupungissa. Ymmärrän hyvin, että erikoisosaamista ja välineitä vaativat leikkaukset suoritetaan TYKSissä, mutta uskallan väittää, että vähintään puolet palveluista olisi edullisempaa tuottaa tosiasiassa siellä, missä asiakkaat ovat. Joka päivä vakkasuomalaisia matkaa muurahaisten tavoin TYKSiin kontrolleihin, jälkitarkastuksiin, tukimuksiin ja leikkauksiin. Me tarvitsemme TYKSiä, mutta joskus tuntuu siltä, että TYKS tarvitsee meitä paljon enemmän.

Lopuksi

Lopuksi totean trendikkäästi, että kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuulin tästä sote-uudistuksesta, mutta odottelen sen tuovan iloisia aikoja tulevaisuudessa. Kaiken keskellä toivon kuitenkin, että minusta, vanhenevana työntekijänä, ja nykyisistä ikäihmisistä, ei puhuttaisi kuluerinä ja yhteiskunnan rasitteina. Omalta osaltani pidän tätä yhteiskuntaa yllä ja ikäihmiset ovat nykyisen hyvinvointimme rakentaneet. Minä hakeudun hoitoon vain silloin, kun minulla on huoli tai todellinen tarve. Minun ja uskon, että kaikkien täällä olevienkin odotuksena on, että meidän henkilökohtaisiin huoliin ja sairauksiin suhtaudutaan arvokkaasti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Ihminen on itse oman terveytensä ja hoitonsa keskeinen voimavara.

Nykyisessä uudistuksessa keskitytään hallintomallin uudistamiseen. Eikö meidän tulisi enemmän keskustella siitä, miten voimme kehittää vaihtoehtoisia toimintamalleja. Ennaltaehkäisy on avainsana, jotta me saisimme tulevaisuuden ennusteet kääntymään toiseen suuntaan. Tullaanko meitä tulevaisuudessa palkitsemaan onnistumisista terveyden edistämisessä ja sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä. Tällä mallilla me keskitymme vielä oireiden sammuttamiseen, ei sen oireen aiheuttajan parantamiseen.

VÄLITTÄMINEN EI MAKSA MITÄÄN

“Jos et voi tehdä sitä hyvää, mitä haluaisit, tee se, minkä voit.” Olen ollut mukana yli 30 vuotta erilaisissa hyväntekeväisyysprojekteissa – rahaa en ole koskaan käyttänyt paljon, mutta aikaani sitäkin enemmän. Maailmaa en ole muuttanut, mutta olen voinut vaikuttaa tavallisten ihmisten arkeen.

Minulla on ollut kaksi kummilasta, toinen Intiassa ja toinen Afrikassa, joiden koulunkäynnin olen mahdollistanut pienellä kuukausimaksulla. Muutama vuosi sitten saimme Virossa sijaitsevan Maardun kaupungin vammaisyhdistyksen jäsenille 200 ruokakassia jouluksi. Seuraavana vuonna he kävivät Suomessa tutustumassa työpajatoimintaan ja hakemassa sopivaa toimintamallia itselleen. Tallinnan yksinhuoltajaäideille ja -isille olen toimittanut jo useamman vuoden ajan vaateavustuksia. Heitä käyn myös silloin tällöin tapaamassa ja kannustamassa eteenpäin. Kaikkien projektien kautta olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin, joilta löytyy aina hetki aikaa muiden auttamiseksi.

Välittäminen on sitä, että auttaa lähimmäisiään resurssiensa mukaisesti. Välittäminen on konkreettisia tekoja, joiden perustana on halu auttaa.

KULTTURIA YLI RAJOJEN!

Kulttuurien tuntemus on avain kansainväliseen yhteistyöhön. Olen matkustanut neljällä eri mantereella yli 10 eri maassa. Kun kielitaito ja kulttuurin tuntemus loppuu, tullaan joskus epämukavuusalueelle, jossa epävarmuus ja pelko alkavat ottaa tilaa ihmisen tunteista. Oman kulttuurishokkini koin viettäessäni vuonna 1997 kuukauden Brasiliassa. Ensimmäistä kertaa olin maassa, jonka kulttuuri poikkesi totaalisesti siihen asti kokemastani. Aikakäsitys, liikenne, virkavallan luotettavuus, rikollisuus, epäoikeudenmukaisuus -liian paljon nuorelle opettajalle, joka ei osannut sanaakaan portugalia saapuessaan tarun hohtoiseen Rio de Janeiroon.

Ihmiset ja koirat haukkuvat sitä, mitä pelkäävät, näin on joku viisas todennut. Kun naapurista alkaa kuulua vieraita rytmejä ja rappukäytävässä tuoksuvat meille tuntemattomat mausteet, joutuu kulttuurimme kipukynnys koetukselle. Kulttuurit suorastaan vyöryvät reviirillemme, halusimme tai emme.

Olen ammatikseni vienyt suomalaista kulttuuria toiseen kulttuuriin, Viroon ja Latviaan. Äkkisiltään ajateltuna Viro on helppo kohde, kaikki virolaiset nyt Suomen tuntevat. Tarkemmin ajateltuna kulttuurivienti on haastava laji – kun viedään lähelle, luullaan paljon, mutta tiedetään usein hyvin vähän. Jos Marimekko on meillä arvostettu brändi, se ei välttämättä ole sitä maamme rajojen ulkopuolella. Se, mikä meille on brändi, voi muiden silmissä näyttää joltakin aivan muulta. Kulttuurien tuntemus non avainsana niin kansainvälisessä kaupankäynnissä kuin kulttuuriviennissä. Globalisaation vallatessa maailmaa, oman kulttuurin säilyttämisestä on tullut entistä tärkeämpää. Viedään kulttuuriamme rohkeasti yli rajojen ja vaalitaan sitä, jotta meillä on jatkossakin, mitä viedä.

KOULUMAAILMA KAIPAA TASA-ARVOA

Valtiolliseen opetussuunnitelmaan on kirjattu viisipohjainen arvoperusta, jolle suomalainen koulujärjestelmä rakentuu. Yksi niistä on tasa-arvo – joka näkyy koulujärjestelmässämme kaikkein selvimmin.Tasa-arvosta on helppo puhua, mutta sisällöllisesti siihen liittyy paljon tärkeitä asioita. Suomalaisten oppimistuloksia on tutkittu vuosikymmeniä, yhä edelleen meillä on melko suuria alueellisia eroja, myös tyttöjen ja poikien väliset tulokset kertovat epätasa-arvosta. TÄMÄ POSTAUS ON KESKEN…