Kokopäivähoito on lapsen oikeus

Suomalaisen lapsen perusoikeuksiin on kuulunut laadukas varhaiskasvatus. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista on perusteltu säästösyillä. Valtion tasolla puhutaan 62 miljoonan vuotuisista säästöistä. Joidenkin mielestä työttömät ja kotona vauvaa hoitavat vanhemmat vain laiskottelevat kotona viedessään lapsensa päivähoitoon. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen koskettaakin eniten juuri pitkäaikaistyöttömien sekä perhevapaalla olevien vanhempien lapsia. Koliikkivauvaa hoitaessaan vanhemmilla ei välttämättä ole voimavaroja järjestää isommalle sisarukselle virikkeelistä toimintaa. Työttömällä yksinhuoltajalla saattaa olla arjessa selvitymisessä niin suuria haasteita, että ainakin joissakin tapauksissa olisi lapsen etu olla kokopäivähoidossa. On puhuttu väärinkäytöksistä ja myös lapsen oikeudesta vanhempiinsa. Varhaiskasvatusta tarkastellaan usemmiten yksipuolisesti aikuisten näkökulmasta, ei lasten.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää lasten eriarvoisuutta

Päivähoidon tuleva tarveharkinta perustuu myös aikusten harkintaan, ei lapsen oikeuteen. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää lasten eriarvoisuutta – THL:n tutkimusten mukaan suomalaislasten hyvinvointi eriytyy voimakkaasti vanhempien koulutuksen, työmarkkina-aseman ja taloudellisen tilanteen mukaan. Subjektiivinen kokopäivähoito takaa lapselle mahdollisimman hyvät kouluvalmiudet. On mielenkiintoista, miten johtavat taloustieteilijät ovat viime aikoina puolustaneet varhaiskasvatukseen panostamista samalla, kun maan hallitus toteuttaa päinvastaista politiikkaa.

Talousnobelin saanut J. Heckman sekä Sixten Korkman ovat puhuneet laadukkaan varhaiskasvatuksen puolesta sen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden vuoksi – OECD:n mukaan yhden euron panostus varhaiskasvatukseen tuottaa seitsemän euroa. Kyseessä ei ole pikavoitto, vaan pitkän aikavälin sijoitus, josta hyötyvät eniten huono-osaisten perheiden lapset. Hallituksen suunnittelemat säästöt tulevat vielä kalliiksi yhteiskunnallemme. Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajaamalla rankaistaan lapsia heidän vanhempiensa työttömyydestä ja pienemmistä sisaruksista asettamalla heidät eriarvoiseen asemaan. Subjektiivinen kokopäivähoito osa sujuvia lapsiperheen arjen palveluja, jotka säästävät itsensä moninkertaisesti takaisin.

Jaana Vasama