Uutta kohti

purje_8829

En ole koskaan ehtinyt tehdä kunnollista joulusiivousta ennen joulua, mutta sen sijaan käytän usein vuoden ensimmäiset päivät kaappien järjestämiseen – heitän pois, mitä en tarvitse ja järjestän uudelleen sen, mitä jäljelle jää. Lehtipinoja siivotessani käteeni osui syyskuun Seura-lehti, jossa oli professori Petri Parviaisen erinomainen haastattelu metsäteollisuuden tulevaisuuden näkymistä. Luin artikkelin soveltaen hänen seitsemää teesiään hieman laajemmin ja tässä tulos. Suluissa hänen teesiensä otsikot metsäteollisuuden kasvulle.

1. Uusia yhteistyökumppaneita ( uusia bisneksiä)

Suomi on hieman jähmeä yhteistyökumppani, näin minulle ovat kertoneet ulkomaalaiset ystäväni, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla. Itse kuuntelen mieluusti ystäviäni, jotka toimivat aivan jollakin muulla alalla kuin minä – heiltä olen saanut usein parhaat vinkit oman työni kehittämiseen.

2. Avoimuus salailun tilalle (asennemuutosta)

Tapahtumamustasukkaisuus on termi, jonka eräs alaiseni keksi lähes 10 vuotta sitten. Tämä koski kulttuurituottajien ns. omia tapahtumia, joista he olivat vastuussa koko organisaatiolle. Termi kuvaa loistavasti suomalaista työilmapiiriä. Jos minulla on hyvä idea, en kerro siitä muille. Salailun kulttuurilla rakennamme muureja kehitykselle. Avoimuus sen sijaan luo sekä turvallisuutta että kehittää uutta.

3. Uskalla epäonnistua ( luovuutta ja vikkelyyttä)

Epäonnistumisesta oppii 10 kertaa enemmän kuin onnistumisesta. Suomalainen pelkää epäonnistumiseen liittyvää leimautumista . Suomalaiseen kulttuuriin ei myöskään kuulu kannustaa epäonnistujaa, tai ylipäätään kannustaa ketään. Opi menneestä, mutta pidä katse edessäpäin ja uskalla yrittää uudelleen, jos idea on hyvä – siinä mestystyksen resepti moneen keittoon.

4. Ole läsnä ( elämyksiä, ei vain tavaraa)

Petri Parviainen puhui muropaketista; tulevaisuudessa paketti saattaa olla tärkeämpi kuin sisältö. Jotkut ihmiset seurustelevat nykyisin enemmän älypuhelimensa kuin toisten ihmisten kanssa. On surullista, että tämän päivän lapset ja vanhukset kaipaavat eniten toisen ihmisen läsnäoloa – meillä on niin kiire, ettei kalenterista tahdo löytyä aikaa edes lähimmäisillemme. Olen itse kalenterista riipuvainen, mutta olen myös sitä mieltä, että ihmisellä on kaikkeen siihen aikaa, mitä hän ihan oikeasti haluaa.

5. Pääomasijoitustoiminta on avainasemassa (otetaan riskejä)

Ihminen itse on oman elämänsä tärkein pääoma. Itseensä sijoittaminen kannatta aina, kun kyseessä on itsensä kehittäminen ja uskaltautuminen epämukavuusalueille. Uudet harrastukset, uuden tiedon tai taidon opetteleminen laajentaa näköaloja ja tietoisuus ympäröivästä maailmasta syvenee.

6. Älä tuijota koulutukseen liikaa ( opetellaan myymään)

Tämä kohta voisi olla ykkösenä. Suomessa luotetaan liikaan koulutuksen merkitykseen. Toki kirurgin pitää olla opiskellut, , mutta joku muu on todennäköisesti parempi suunnittelemaan hänen työnsä tehokkaammin tai myymään hänen taitojaan eteenpäin. Parviainenkin esittää, että metsäteollisuuden kannattaisi rekrytoida myyjiä lääkepuolelta. Uskon tähän täysin. Tämä liittyy edellä mainittuihin yhteistyökumppaneihin – jos meillä on paljon eri alojen osaajia ja työyhteisö on avoin vastaanottamaan heidän ideoitaan, Suomi olisi maailman ykkönen monessa asiassa.

7. Sääntelyä vähemmäksi ja luovuutta lisää ( lisää startupeja)

Mitä joustavammin uudet yritykset pääsevät aloittamaan, sitä todennäköisemmin syntyy uutta. Jokainen pykälä on uusi aita ylitettäväksi. Kun matkalla on liian paljon aitoja ylitettäväksi, itse sisältö jää taka-alalle.

Ja lopuksi. Ihminen on itse oman elämänsä päähenkilö. Haemme usein syitä tapahtuneeseen muista ja unohdamme helposti oman osuutemme. Ei yksi ihminen paljon voi, näin kuulee usein sanottavan. Yksi ihminen voi itse asiassa todella paljon, moni asia on tahdon asia. Moni asia on toteutettavissa, kunhan vain uskaltaa yrittää. Tämän vuoksi hyvät ystävät – rohkeasti uutta kohti!