KULTTURIA YLI RAJOJEN!

Kulttuurien tuntemus on avain kansainväliseen yhteistyöhön. Olen matkustanut neljällä eri mantereella yli 10 eri maassa. Kun kielitaito ja kulttuurin tuntemus loppuu, tullaan joskus epämukavuusalueelle, jossa epävarmuus ja pelko alkavat ottaa tilaa ihmisen tunteista. Oman kulttuurishokkini koin viettäessäni vuonna 1997 kuukauden Brasiliassa. Ensimmäistä kertaa olin maassa, jonka kulttuuri poikkesi totaalisesti siihen asti kokemastani. Aikakäsitys, liikenne, virkavallan luotettavuus, rikollisuus, epäoikeudenmukaisuus -liian paljon nuorelle opettajalle, joka ei osannut sanaakaan portugalia saapuessaan tarun hohtoiseen Rio de Janeiroon.

Ihmiset ja koirat haukkuvat sitä, mitä pelkäävät, näin on joku viisas todennut. Kun naapurista alkaa kuulua vieraita rytmejä ja rappukäytävässä tuoksuvat meille tuntemattomat mausteet, joutuu kulttuurimme kipukynnys koetukselle. Kulttuurit suorastaan vyöryvät reviirillemme, halusimme tai emme.

Olen ammatikseni vienyt suomalaista kulttuuria toiseen kulttuuriin, Viroon ja Latviaan. Äkkisiltään ajateltuna Viro on helppo kohde, kaikki virolaiset nyt Suomen tuntevat. Tarkemmin ajateltuna kulttuurivienti on haastava laji – kun viedään lähelle, luullaan paljon, mutta tiedetään usein hyvin vähän. Jos Marimekko on meillä arvostettu brändi, se ei välttämättä ole sitä maamme rajojen ulkopuolella. Se, mikä meille on brändi, voi muiden silmissä näyttää joltakin aivan muulta. Kulttuurien tuntemus non avainsana niin kansainvälisessä kaupankäynnissä kuin kulttuuriviennissä. Globalisaation vallatessa maailmaa, oman kulttuurin säilyttämisestä on tullut entistä tärkeämpää. Viedään kulttuuriamme rohkeasti yli rajojen ja vaalitaan sitä, jotta meillä on jatkossakin, mitä viedä.