Suosittelen lukemaan

Kirjat ovat suuri intohimoni. Päivitän tähän listaan mielenkiintoisia teoksia, joita voin suositella muillekin.

Henning Mankell ja luomoavat jalkineet

Kun työkseni luen virolaista kirjallisuutta, kaipaa välillä jotain ihan muuta. Tunnen harmittavaisen huonosti ruotsalaista kaunokirjallisuutta, mutta tänä keväänä olin jälleen koukussa Mankelliin. En lue hänen dekkareitaan, mutta lauantai-illan Wallandereita katson mieluusti, jos silmät pysyvät auki. Minulla ja Mankellilla on yhteinen kiinnostuksen kohde – Afrikka. Tänä keväänä kuitenkin läsnä oli Wallanderin sairaus ja pohdinnat elämästä. Italialaiset kengät, Ruotsalaiset saappaat ja Juoksuhiekka olivat kaikki syvien vesien ääressä, rehellisesti ja nautittavasti. Viime viikonloppuna kirjastossa käydessäni päätin vakaasti, että nyt on Mankell-tauon aika. Pienen loman jälkeen alan kaivata jälleen Mankellia välipalaksi. Italialaiset kengät ja Ruotsalaiset saappaat ovat siitä harvinaisia kirjoja, että saatan palata niihin uudestaan.

Kesän lukuelämyksiä:

Jostakin syystä alkukesä vierähti varsin feminististen kirjojen parissa. Sain vaalivalvojaisissani lahjaksi suomalaisista naispoliitikoista kertovan kirjan ” Keitäs tyttö kahvia”. Hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa – suosittelen ihan kaikille ja erityisesti politiikan uraansa aloitteleville naisille.

Hieman erilainen lukukokemus oli Suvi Aholan “Kylmän veden kaipuu”. Viehättävä kirja, jonka Suvi oli kirjoittanut 40-vuotiaana, mutta kolahti näin kohta 50-kymppiseen naiseenkin.

Ja vielä tähän kategoriaan on laitettava “Tunnetko Peppi Pitkätossun?”-kirja, joka vuodesta toiseen on säilynyt kummityttöjeni suosikkikirjana kotihyllyssäni. Olen lukenut kirjan satoja kertoja kummilapsilleni ja viime viikolla 8-vuotias Helmi luki kirjaa pienemmilleen. Keittiöstä kuuntelin hänen ääneen lukemista salaa ja kuinka ollakaan, kuulin hänen lukemassaan omat äänenpainoni. Tarinat liikkuvat supolvelta toiselle.

“Toidutare.ee” on keittokirja, josta kirjoitan Tuglas-seuran jäsenlehteen arvion. Sen vuoksi meillä on kotona syöty varsin virolaispainotteista ruokaa koko kesä. Paras resepti taisi olla talkkunavaahto, kun kahdesta suusta kuului ” Saako tätä lisää?”, kun jälkiruokaa oli maistettu vasta lusikallinen.

Kader Abloah:Talo moskeijan vieressä.

Huikean hieno romaani, joka sukeltaa suurperheen traagisiin kohtaloihin Iranissa. Kirjan tapahtumat alkavat 1960-luvulla ja tarina vie läpi shaahin vallan murtumisesta ajatollah Khomeinin valtaan nousuun. Kirja äänestettiin vuonna 2007 Hollannin toiseksi parhaaksi romaaniksi kautta aikojen.Lukisin mielelläni lisää tämän kirjailijan teoksia, jos niitä vain suomennettaisiin.

Andres Kasekampin Baltian historia.

Kasekamp on onnistunut kirjoittamaan todella mielenkiintoisen ja hieman erilaisen historiateoksen. Yleensä historiaa käydään läpi vain yhden maan näkökulmasta tai kahta eri maata vertaillen. Kasekamp vertailee kolmea maata sujuvasti ja onnistuu muutaman kerran yllättämään lukijansa. Baltian historiaa lukiessani huomaisin, miten vähän tiedänkään maasta nimeltä Liettua.

Tapio Koivukari, Viäläk teils se paatt o

Joululomalla luin Tapio Koivukarin murrerunoteoksen Viäläk teils se paatt o. Jostain kummasta syystä naisrunoilijat puhuttelevat minua miesrunoilijoita enemmän, toki poikkeuksiakin on. Hauskaa luettavaa toki tämäkin oli, mutta olen 15-vuotiaasta koonnut lempirunoja ja -aforismeja vihkoihin. Tästä teoksesta ei siirtynyt yhtään runoa jatkkuvaan käyttööni, mutta suosittelen silti – ihan kielen vuoksi. Lomalla luin myös Pirjo Hassisen Sauna Paradis -teoksen, josta olin lukenut hyvän arvion. Teos puhui muistamisesta – aihe kiinnosti, mutta  syvä kosketuys jäi puuttumaan. Silti suosittelen, sillä meillä on upeita kirjailijoita ja se, mikä puhuttelee toista, ei aina kosketa välttämättä minua. Kirjallisia makupaloja kannattaa aina maistella ja kokeilla.

Chimanda Ngosi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Olen lukenut kaikki kolme Adichien suomennettua teosta, joita itse asiassa voi kaikkia suositella. Puolikas keltaista aurinkoa oli kuitenkin minulle se tärkein, sillä se avasi näköaloja Nigerian historiaan ja heimokulttuuriin. Biafran sota ja kolmen suurimman heimon historialliset taustat tulivat hyvin eläväksi kirjan päähenkilöiden kautta. Pikku Puu-yhdistyksemme koulu tulee youruba-alueelle, joten minulle kirja oli myös linkki maan historian ja nykyisyyden välillä. Adichien ” Huominen on liian kaukana” on kertomus identiteettiristiriidoista kahden kulttuurin välillä, ihan hyvä sellainen, mutta olen oman väitöskirjani vuoksi lukenut hyvinkin paljon samankaltaisia tarinoita eri kulttuureihin sijoitettuna. “Purppuranpunainen hibiskus” taas kertoo nuorten kasvutarinan kahden erilaisen ilmapiirin ristiaallokossa. Adichien oli vuonna 2013 Helsingin kirjamessujen vieraana ja kävin kuuntelemassa kaksi haastattelua. Pettymykseni oli suuri, sillä hän ei puhunut sanaakaan maansa ongelmista, vaikka siihen tarjoitui erinomainen mahdollisuus erityisesti Sofi Oksasen haastatellessa häntä. Käydessäni Nigeriassa vuoden 2011 marraskuussa ihmettelin, miten maassa voi olla niin paljon loistavia kirjailijoita, kun suurimmalla osalla ihmisiä oli kotonaan vain yksi kirja – Raamattu. Maan kertomaperinne on upeaa, mutta 170 miljoonaisesta kansasta vain pienen pieni murto-osa lukee vapaa-aikanaan. Maassa ei ole kirjastoverkostoa. Adichie pitää kirjoituskoulua kerran vuodessa, mutta ensin pitäisi saada ihmiset lukemaan ja vasta sitten alkaa pitää kirjoituskoulua.

Tiina Bergström: 135 Päivää

Huh, mikä lukupaketti! Kirja kaipaisi kipeästi toimittamista – kirjoitusvirheitä ja huonoa tekstiä on liikaa, mutta sisältö on suorastaan koukuttavan kammottava lukukokemus. Voiko meillä Suomessa olla useampiakin kirjassa kerrotun kaltaisia lastensuojelu-tapauksia? Toivottavasti ei. Kiitos Riitta-ystävälle, joka antoi kirjan käteeni (kirjan kansi oli niin tylsä, etten olisi koskaan tarttunut kirjaan oma-aloitteisesti = kustantajien kannattaisi hieman satsata sekä ulkoasuun, että sisällön toimittamiseen). Annoin kirjan eteenpäin luettavaksi eläkkeelle jääneelle sosiaalityöntekijälle – minua kiinnostaa kovasti ammattilaisen näkemys kirjan sisällöstä.

James Tooley: Kukoistava puu. Kuinka maailman köyhimmät kouluttavat itseään

james-tooley-kukoistava-puu-198x200Tämä hieno kirja kannustaa Pikku Puun kouluhankkeen eteenpäin viemisessä. Kirja kertoo, miten eri maissa on maksullisia yksityiskouluja, joihin kaikkein köyhimmmilläkin on varaa.

Mary Oliver: Joutsen

joutsen-200x200Ihana pieni runokirja, jonka olen jo antanut kahdelle ystävälleni lahjaksikin. Oliver kuvaa hienosti hetkiin kätkeytyvää kauneutta. “Joutsen” on runokirja, johon tulen palaamaan uudestaan ja uudestaan. Tässä pieni makupala, jota olen jo ehtinyt lainata useasti: “Laula, jos osaat, ja ellet, ole silti musikaalinen sisimmässäsi”

Tommi Uschanov; Mikä vasemmistoa vaivaa?

mikävasemmistoavaivaa-200x200Filosofiaa työväen aatteesta ja Suomen tilasta. Hieno ja syvällinen lukukokemus! En ole aikoihin lukenut mitään vastaavaa, joka laittaisia ajattelun rattaat niin vinhaan vauhtiin. Kiitos Raimolle, joka lainasi kirjan ja lupasi tuoda vielä lisääkin luettavaa. Sitä odotellessa…